I'm dreaming of a white Christmas

Huh kun on ollut rankka viikko! Olen ollut aivan naattina nuuttina. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että jos voisi vain vaipua talviuneen joku voisi sitten herättää kun on aika lähteä lentokentälle ja koti Suomeen. Selvisin kuitenkin hengissä ja nautin viimeisestä viikonlopusta täällä Lontoossa tänä vuonna. Aika vierähti sopivasti joulu ostoksia tehdessä ja suklaakakkua syödessä voisi sitä huonomminkin aikansa käyttää.



Tänä maanantaina oli sitten se siunattu viimeinen työpäivä ennen lomaa. Asiaan kuuluvasti tietysti nukuin pommiin. Asianlaita joka ei sitten ollutkaan niin katastrofaalinen. Kävimme Pikku-G:n kanssa Hammersmithissä elokuvissa, (Katsomassa Alvin ja pikkuoravat osa 2 ,joka saattaa olla ehkä yksi maailman kaikkeuden surkeimmista elokuvista, jossain vaiheessa alkoi pää nyökyttää uhkaavasti) Hammersmithissä oltiin kuitenkin sen verran aikaisin, että minun piti keksiä vaihtoehtoista tekemistä, joten tutustutin Pikku-G:n Poundlandin (paikallinen markantalo) ja Primemarkin ihmeelliseen maailmaa (uskomatonta, että vekara ei ollut koskaan kummassakaan käynyt, ei taideta täällä halppis kauppoja harrastaa).


Ostin siis Poundlandistä paketin purkkaa, raahasin Pikku-G:n Primemarkin kenkä osastolle ja tapoin aikaa opettamalla pojalle purkkapallojen puhaltamisen jaloa taitoa. (Mussa on kyllä tätä supernanny ainesta ihan selvästi :) Mutta ainakin poika istui ihan hiljaa ja kiltisti, keskittyneesti yrittäen ja yrittäen ja näytti ihan tyytyväiseltä. Itse tesmailin näön vuoksi kenkiä (ei hullunpi diili) ja Pikku-G antoi sivusta minulle sellasia neuvoja kuin, että "I think those are more you style and they look lovely". Hyvä kun mulla on oma tyyli guru. :D Siitä pojasta kyllä huomaa, että se on kasvanut naisten keskellä, vaikka hän muuten onkin niin äijä kuin voi olla.

Paluumatkalla tihkusade oli muuttunut lumisateeksi jota on nyt täällä päivänä muutemana nähty. Ja tietysti koko liikenne oli aivan jumissa, seisoimme sillä pirskatin bussipysäkillä ikuisuuksia ja Pikku-G:ltä alkoivat hermot mennä. (Minusta on tullu aika hyvä ennakoimaan myrskyn merkkejä) luojalle kiitos kännykkä pelien! Vaikka omassani on vain pelkästää Natural Park, oli kyseessä sentää peli ja ennenkaikkea television ruutua muistuttava laitos. Vihdoin pääsimme kotiin aivan läpi märkänä (kegät sanoivat vain litsläts) ei voi sanoa, että siinä vaiheessa olisi kauheasti kiinostanut aloittaa tunnin silitys operaatio, mutta hurraa selvisin, SELVISIN ja nyt saa toisten passaaminen vähäksi aikaa riittää.

Lähtöselvitys on tehty, tavarat melkolailla pakatattu, olen henkisesti valmistautunut astetta kovempaa pakkaseen ja toivon, toivon, että se ei yön aikana sataisi lunta. Mikään ei saa estää lentoani kotiin. Voi miten kaipaan joulua, saunaa, glögiä, suomalaista ruokaa, perhettä ja ystäviä, kynttilöitä ja valoja pimeässä. Tulossa ollaan.




Toivotan kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua ja jännittävää uuttavuotta, luulen, että saatan joulun ajaksi vetäytyä myös blogi-lomalle. Palaan ensi vuonna levänneenä ja uutta tarmoa puhkuen, sen lupaan.

So here I'm in London town...

Kyllä on tämä elämä hullua kun suurenmoista luksusta on se, että voi lauantai-illan viettää kaverin kanssa sohvalla röhnöttäen ja elokuvia katsoessa. Mässynmäätä ja takeway pitsaa toisella kädellä hamuten. Aah autuutta kun on kolme kuukautta viettänyt kahvila elämää. Mutta ennen kuin sinne asti päästiin käytimme aikaa metrossa seisomiseen ja itä-Lontoossa seikkailemiseen. Oli kai tarkoitus käydä Spitalfieldsissä, mutta joskus käy niin, että lähtö vähän myöhästyy ja ennen kuin huomaakaan on päivä jo puolessa ja sitten Lontoo yllättää jäääääätävällä säällä, kuulemma Siperiasta tuulee nyt ja sen kyllä huomaa. Hampaat on lyöneet loukkua koko viikonlopun.



Jäätävyydestä huolimatta oli aika hauskaa seikkailla Itä-Lontoossa, Liverpool streetin aseman ympäristössä. Alue oli aika aavemainen Lauantai päivänä, kadut ammottivat tyhjyyttään ja ravintolat ja kahvilat olivat lyöneet laput tiskille. Ei taida viikonloppuisin olla siellä paljon elämää, sen verran paljon vakuutusyhtiöiden sun muiden kartanoita sattui silmiin. Mutta bongasimmepas Kurkkutalon jota ollemme monet kerrat ihailleet kauempaa. Pieni turisti hetki kun hiippailimme salamyhkäisesti koskettamaan sen pintaa. I have touched it! :)



Mielestäni aika mielenkiintoinen yhdistelmä avaruusaikaista ja vanhaa arkkitehtuuria, vain lentävät autot puuttuvat ja olemme saapuneet oikealle 2000-luvulle. Mutta varokaa kurkkuhirviön kostoa...



Liverpool Streetin asema.



Kuka lähtee Ruishuuleen?



Sunnuntai meni pitkään nukkuessa, Porttobello Roadia kierrellessä, uusia ihmisiä tavatessa ja skonsseja syödessä. Kirpparilta löysin kahdeksalla punnalla Katie Meluan levyn ja illalla koin elämäni ensimmäisen 3D kokemuksen Christmas Carrolsin muodossa. Olin aika kiinnostunut mistä tässä nyt oikein oli kysymys ja täytyy sanoa, että suusta pääsi muutama "Wouuuu! Toi pallohan leijuu keskellä tota elokuva-teatteria! ja Kääk se tulee suoraan kohti" Mutta en tiedä olenko ihan vakuuttunut 3D:n ihanuudesta, olihan se toki hienoa, mutta tuntui vähän kikkailulta minusta. Toivoa sopii, että tulevaisuudessa ihan kaikki elokuvat eivät näy 3D:nä, leffojen henki kärsisi siitä valtavasti. Mutta en sano lopullista tuomiotani ennen ensi viikkoa jolloin menen katsomaan Avatarin jonka pitäisi olla astetta hienompi 3D ja kallein koskaan tehty elokuva, traileri ainakin näytti aikas lupaavalle...

Missä se joulu lie?

Kun ei tunnu joululta! Tänä aamuna seisoin bussipysäkillä aurinko paisteli täydeltä terältä ja jostain kuului "Titityy titityy". Kuin olisi kevät aamu...



Tänään kuitenkin käytiin jouluisia keskusteluja. Yritin selittää isoäidille suomalaisen joulupöydän antimia. Kinkun nyt osasin vielä kääntää, mutta kun yritin rosollia selittää en saanut mistään kaivettua punajuuri sanaan.

"You know is that kind of red vegetable, it’s very juicy and when you eat it everything is red” Punajuuri! Isoäiti arvasi kyllä oikein, sana jota etsin oli “beetroot” ja huom ei amerikkalaisittain beef, koska sen silloin sekoittaa sokerijuurikkaaseen.

Lipeäkalan selittäminen nyt on toivonta, briteillä kun ei sitä ole, eikö se ole alun perin ruotsalainen keksintö? Tietoni lipeäkalasta ovat muutenkin hyvin vähäiset. ”Öh it’s a kind of very weirdly made fish and I think it’s disgusting”.

Lanttu, mikä ihme on lanttu englanniksi??? Sanakirja sanoi, että rutabaga, mutta sekin on kuulemma amerikkalainen sana, täällä lanttu on swede.

Muita tänään oppimiani sanoja pheasant eli fasaani. "Ai siitäkö te puhuitte, juu kyllä minä fasaanin tiedän, siellä niitä tallustelee meidän pihamaalla", mistä vastauksena, että Lontoossa ei. Miksiköhän? :)

Dumpling tämä hyvin omituinen englantilainen riisipuuroa muistuttava mönjä jota syödään lihapadan kanssa. Isoäiti oli tukehtua nauruun kun kuvailin sitä juuri näin. :)



Jaaha mahtaisikohan huomenna tuntua jouluisammalta. R tuolla alakerrassa laittelee olohuoneeseen joulukoristuksia ja huomen aamulla menen katsomaan Pikku-G:n joulukonserttia.

Suomi-kupla

Takana on aivan ihana viikonloppu, paras pitkään aikaan. Lauantaina söin elämäni parasta kanaa Wagamamassa ja kävin Tate modernissa. Olen halunnut käydä siellä jo pitkään, mutta jostain syystä (eikä vähimpänä ole se, että se sijaitsee aivan kaupungin toisella laidalla) ei ole ennen tätä tullut käytyä. Aivan ihana paikka, hirveä betoni halli, mutta sopii kuin nakutettu modernin taiteen museolle. Ja museolta avautuvat upeat näkymät Millenium Bridgelle ja St. Paulin katedraalille.



Tutkimme tällä kertaa vain kolmannen kerroksen kokoelman ja jätimme pop taiteen seuraavaan kertaan. Eikö Monetin Lumpeet, Picassot ja Hermann Nitsch (joka enemmän herätti inhon tunteita) mahda olla tarpeeksi yhdelle kertaa? Tate modernissa sijaitsee myös muuten paras museo kauppa ikinä. Uskomaton kirjavalikoima, olisin voinut kahmaista itselleni kaikki, muodista, muotoilusta, valokuvauksesta ja sisustuksesta kertovat kirjat.



Sunnuntaina olikin sitten itsenäisyyspäivä ja sitä kunnioittaen lähdimme Itä-Lontooseen, Lontoon suomalaiselle merimieskirkolle sitä juhlistamaan. Vuorossa oli Tiernapoikia, joululauluja, glögiä, korvapuusteja, kinkkua ja rosollia, sekä tietysti illan kohokohtana suoralähetys Suomesta linnanjuhlilta. Empäs missannutkaan niitä tänä vuonna! Ja hyvä niin sillä en tiedä oliko se vain minä vai oliko paikalla enemmän tyylikästä väkeä kuin yleensä?

Oli kyllä aivan kummallista olla yhtäkkiä suomalaisten ympäröimänä, ei oikein tiennyt mitä kieltä tässä oikein pitäisi puhua (suomi voitti lopulta). Niin, että lopulta oli oikein sääli lähteä Suomi-kuplasta ulkomaailmaan ja olla yhtäkkiä takaisin Lontoossa. Joulumielen otin sieltä kuitenkin mukaani, tähän asti ei tuo joulun tulo ole oikein tuntunut todelliselta, kai tästä puuttuu se pimeys ja kynttilät ikkunalaudoilla ja kun ei oikein tuoksukaan talvelle. Joulukrääsää on kyllä paikat pullollaan, mutta ei se joulu ainakaan minulle niistä synny. 15 päivää ja olen matkalla suomeen ja Finnair please sopikaa ne riitanne ennen sitä!



Eilen kotimatkalla osuimme Westministerin uudelle metroasemalle, voiko olla enää enemmän avaruusaikainen paikka!

Regina

Perjantai iltana olin katsomassa Regina Spectorin konserttia Hammersmithissä hmv Apollossa. Konsertti oli loppuun myyty eikä minulla ole aavistustakaan kuinka paljon ihmisiä mahtoi olla paikalla, hmv Apollo kun ei ole mikään pieni paikka, PALJON ihmisiä. Istuimme M:n kanssa aivan transsissa ja vaikka meillä oli paikat koko salin toisiksi ylimmältä riviltä ja tuo hentoinen nainen siellä jossain kaukana soitteli pianoa, ei se haitannut mitään, nautimme ihanasta musiikista ja äänestä.



Mutta jotta nyt ei anneta aivan väärää kuvaa illasta on totuuden nimessä sanottava, että tuli kyllä vähän taas marjoiltuakin. Olin edellisenä iltana ollut katsomassa elokuvan Serious Man (oletteko koskaan katsoneet leffaa joka on todella hyvä mutta josta et tajua sitten mitään, sellainen oli tämä vakava mies :)olin kotona suhtkoht myöhään ja aamulla aloitin työt jo poikkeuksellisesti yhdeksältä aamulla, koska Pikku-G:llä oli vapaata koulusta.




Olin nähnyt painajaisia tästä perjantaista, mutta kaikkien todennäköisyys laskelmien vastaisesti koko päivä menikin sutjakkaasti ilman itkuparkukohtauksia ja meillä oli oikein hauskaa kahdestaan. Pelasimme bussissa kivi, paperi, sakset, sade, tuli, laava, mutavyöry ja ohjusta, kuskasin poikaa ratsastamaan ja teimme opinto retken viktoriaanisten kommunikaatio välineiden maailmaan sience museoon. (Lontoolais lapset eivät käytä wikipediaa täällä käydään museossa kun tehdään koulu projekteja)ja kotona keitimme kupilliset kuumaa kaakaota ja olimme yhdessä sitä mieltä, että meillä oli ollut oikein onnistunut päivä.



Ja sitten olikin aika nopeasti heittää vähän maskaraa naamaan, penkoa rannekello pyykkikorista (kuka tietää mitä se siellä teki) ja pinkoa bussi pysäkille. Hammersmithiä sitten pyshdyin miettimään kahta tärkeää asiaa jotka olin kiireessä unohtanut. "A: minulla oli nälkä B: Missä hitossa se hmv Apollo oikein sijaitsee? Olen sen sata kertaa nähnyt bussin ikkunasta, mutta mikä bussi ja mihin suuntaan olin ollut menossa? Mieti, mieti, mieti!! Suksi kuuseen surkeine suuntavaistoinesi!!"




Mutta asioilla on aina tapana järjestyä. Käytin apunani tuttua järjestelmääni, eli ensin lampsin suomalaisen itsepäisesti aivan väärään suuntaan, kunnes tunnustan itselleni, että tässä on nyt jotain mätää. Silloin puristan esille sen itsestäni piilevän eurooppalaisen ja kysyn neuvoa ja saan tietää, että tosiaan olisi hyvä idea muuttaa suuntaa. Lähempänä valitsen vielä liikenne valoissa odottavan näköisen naisen jolta kysyn neuvoja, jolloin käy ilmi, että olen menossa tämän amerikkalaisen kanssa samaan konserttiin. Sitten ei tarvisekaan enää kuin seurata virtaa. Ajattelin, että nuo takit, hatut ja kengät ovat niin menossa katsomaan Reginaa ja niinhän ne olivat. Indie ihmiset on aika helppo bongata joukosta, oli muuten sitten niin tyylikkäitä ihmisiä liikkeellä, että!



Oli kyllä yksiä upeimmista kokemuksista ikinä, vaikka kun yhdentoista aikaa lähdin kompimään takaisin päin ja katsoin itseäni bussi aseman peilistä, mietin miten voi ihminen näyttää noin väsyneeltä? Ihmettelen miten kapusin oikeaan bussiin ja siinä nuokkuessa nousivat niskakarvani yhtäkkiä pystyyn. Olin koko päivän paapottanut englantia siinä määrin, että jossain vaiheessa olin alkanut ajatellakin englanniksi ja sitten kuulen miten takanani kaksi sälliä alkaa vääntää stadi slangilla "V***U, S*****A se ei varmasti uskalla ajaa sillä uudella mopolla yli neljääkymppiä..."

"Oh no people! Not to night, not to night!"

Kuvat google

Siveltimen vetoja

Se on kuin onkin joulukuu ja vaikka Lontoossa sata sata ropisee ovat joulukuuset vallanneet katujen pielet. Kolmen kuukauden rajapyykki alkaa jo häämöttää samoin kuin Suomiloma! En ole aivan vallan laiskotellut koko kolmea kuukautta vaikka kenties saattaa siltä vaikuttaa. Olen käynyt joka maanantai ilta Chiswickin aikuiskoulutuskeskuksessa taidekurssilla. Alussa tie ei tosiaan ollut ruusuinen, koska huomasin tulleeni kurssille jossa opetettiin piirtämistä ja maalaamista aika alkutekijöistä. Ja jos joku yrittää saada minut tekemään väriympyrää ja opettelemaan miten vihreää väriä sekoitetaan, turhautumisaste nousee kattoon. Aloitimme siis stil live piirtämisestä, mikä tarkoittaa purkki ja purnukka & ruusukaali asetelmia, joista en voi sanoa olevani niin innostunut. Tuossa nyt ovat kuitenkin nuo paprikani.



Seuraavaksi siirryimme rakennuksiin ja vaikka tuo piirustukseni näyttää hieman vänkeröltä tuossa kuvassa, olen siihen aika tyytyväinen. Perspektiivi kun ei aina ole ollut vahvin puoleni. Taisin olla kymmenen tai niillä main kun huolella piirsin ja maalasin unelma keittiöni (sinisen). Kotiväki sitten aikansa tihrusteli aikaansaannostani ja ilmoitti, että se ei kyllä ollut perspektiiviä nähnytkään. Mistä minä tietenkin suivaannuin (en ole koskaan ollut erityisen hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä). Ettei siinä ollut mittasuhteilla mitään tekemistä, tunne siinä oli tärkeintä! Eivät tainneet kuitenkaan aivan filosofiaani ymmärtää kun seuraavana jouluna sain lahjaksi Perspektiivin perusteet kirjan...



Sitten minua alkoi oikein kunnolla turhauttaa. Tästä oli tarkoitus tulla "tonal painting" jossa tutkitaan vihreän erisävyjä, mutta lopulta minulta alkoi tursuta päärynöitä, paprikoita ja vihreää korvista ja leväytin taustalle agressiivisen punaisen joka kyllä kuvasi mielialaani aika loistavasti. Kiinnostuksen puute kyllä näkyy niin täysin tästä tekeleestä. Kaikenlisäksi meni akryyleihin niin hermot.



Mutta sitten päästiin asiaan sain palata rakkaiden akvarellejeni pariin ja tehdä maisema maalauksen, niitä tehdessä mieli lepää. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni guassia ja olen aivan haltioitunut.



Tämä piirros on hiilikokeiluni. Väritin koko paperin hiilellä mustaksi ja lähdin piirtämään tuota lampaan kalloa kumilla ja lopuksi lisäsin valkoista liitua ja tummempaa mustaa. Sottaista, mutta hauskaa!



Ja lopulta viime maanantaina pääsin kokeilemaan "pen and ink" tekniikkaa josta olen nyt aivan innoissani. Mielessä on, että ensi viikonloppuna käyn hankkimassa itselleni mustepullon ja kyniä, että pääsen kunnolla kokeilemaan.



Niin, että vaikeasta alusta huolimatta aloin lopulta innostua kurssistamme, kun minulle annettiin vähän haastetta. Luulen, että meillä taisi olla opettajani Marissan kanssa myös hieman kulttuuri eroja, toinen kun on pohjoisesta Suomesta ja toinen Espanjan lämmöstä. Ja on ollut valtavan mukava tutustua uusiin ihmisiin vaikka kaikki ryhmäni jäsenet ovatkin minua huomattavasti vanhempia, mutta mikä onkaan sen parempaa kuin rikkoa sukupolvien välisiä kuiluja? Meillä on myös valtavan kansainvälinen ilmapiiri. Ihmisiä on Ranskasta, Puolasta, Amerikasta ja on meillä yksi puoliksi intialainen puoliksi skotti nainenkin ja muutama brittikin mahtuu mukaan. On ihan mukava palata seuraavalla lukukaudella.