Kesämökki

Olette varmasti aivan kyllästyneitä ainaiseen hehkutukseeni Chiswick Housesta, mutta en voi sille mitään, että se paikka on vienyt sydämeni. Olen nähnyt sen muuttuvan vuoden aikojen vaihtuessa ja vaeltanut siellä kun olen kaivannut rauhaa. Melkein jokaisen Lontoossa käyjän olen sinne raahannu. Tänään saapunut ystäväni E ei ollut poikkeus. :)



Nämä kuvat ovat sekaisin tältä päivältä ja parin päivän takaa jolloin vierailin ensimmäistä kertaa talossa sisällä ja ihailin sen samettitapetteja (sisään pääsy 5 puntaa). Voisin toistaa itseäni, mutta en sitä tee (koska minun pitäisi jo olla nukkumassa), sen sijaan laitan linkin lokakuiseen postaukseeni, jossa kerron paikan historian pähkinän kuoressa. Minulle tämä paikka on ollut henkireikä suurkaupunki elämän keskellä.





Vaikka kuinka haluasin uskoa, että syksy ei ole tulossa kertovat jostain ilmestyvät kultaiset lehdet toisenlaista tarinaa...









Tänään minulla oli siis viimeinen työpäivä joka ei oikeastaan ollut pitkä ollenkaan. Hassua oikeastaa luulin, että nämä kaksi viimeistä päivää olisivat rankkoja, mutta minulla on ollut kauhean hauskaa Pikku-G:n kanssa ja olen liihoitellut onnenpilvi seitsemällä. Tosin M:lle oli surkeaa jättää hyvästit, mielessä on vakaa aikomus matkustaa ensivuonna Wieniin.

Nyt on hieman hämmentynyt olo. Kävin tosiaan hakemassa ystäväni E:n lentokentältä ja tuntuu hyvin hassulta, mutta mukavalta, että hän on täällä. Huomenna pääsen minäkin ensimmäistä kertaa elämässäni nauttimaan Lontoon lomasta. Oi kesäloma<3

Good night..