Alunperin oli tänä lauantaina tarkoitus lähteä käymään Brightonissa, mutta suunnitelmat muuttuivat (kuinka vaikeaa on oikeasti varata juna liput?). Kuten jo on tullut mainittua tässä alkaa voimien puolesta vedellä viimeisiään joten päivä Camdenissä ja ilta itävaltalaisen ystävän luona pitsan, sohvan ja tv:n kanssa kuulosti enemmän kuin hyvältä. Käsittämätöntä miten sellaisia iltoja ei ole osannut pitää arvossaan, täällä ne ovat niin harvinaisia.
Jos on jonkun naisen tie tuskainen niin se on T'Urbervillen Tess. :)
Sunnuntai aamu alkoi hauskasti. Olin kauppa jonossa laittamassa lisää rahaa oysteriini, kun edessäni oleva ihana vanha mies kuulolaitteineen pyysi apuani Kit Kat suklaapatukan etsimisessä. Kaupan adonis (en valehtele se mies on kuin suoraan kreikkalaisesta jumaltarustosta) tuntui olevan liian kiireinen puhelimessa (asiakkaat haloo?), mutta minä hoksasin nuorilla silmilläni Kit Kat patukan karkkihyllyssä. Pappa kiitteli minua vuolaasti ja pysäytti minut vielä ulkona sanoakseen: "Try not to get old, it's horrible!". Minä vähän häkeltyneenä nauroin, että valitettavasti luulen, että en voi sille mitään. :)
Aamun kruunasi vielä bussissa pikku poika joka hötki kanssa matkustajiaan (tietämättään) keltaisella lotköpötköllä. :D
Myöhemmin suuntasin Regents Parkkin ulkoilmateatteriin jonne olin onnenkantamoisen kautta saanut houstmammaltani (she is the best!) kolme lippua Macbethiin.
Shakespeare itsessään on aika vaikeaa ymmärtää (suomeksikin), "Shall I Compare Thee To A Summer's Day?" se on ainoa jonka taidan muistaa entuudestaan, mutta jos näytelmä on suunnattu kaikille yli kuusivuotiaille, saatan minäkin ymmärtää jotain.
Suurin osa dialogista meni siis yli hilseen, mutta ei se haitannut. Kolmas osan ymmärsin kuitenkin ja juonessa pysyin mukana. Ja sanonpahan vain, että oli se aivan loistava, AIVAN LOISTAVA. Moderni versio Macbethistä nykyajan vaatteilla (Macbethillä eli skotlannin kuninkaalla skottiruutua yllä :) ja modernilla musiikilla, jopa pieni osa Harry Potteria oli päässyt mukaan. En ollut tajunnut, että "Double, double, toil and trouble, Fire burn and cauldron bubble, Double, double, toil and trouble, Something wicked this way comes." (elokuvasta Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) on oikeasti William Shakespearen käsialaa!
Näytelmä ei ollut vähimmässäkään määrin tylsä tai tavallinen, erittäin hauska ja yleisökin pääsi osallistumaan. Se oli myös hyvin traaginen, koskettava, upeasti näytelty ja yllättävän raakaa, roiskuvaa verta, väkivaltaa, katkottuja päitä ja lentäviä vauvanukkeja ei ollut säästetty, lopussa itse lava oli hyvin paljolti saatu tuhottua.
Itse ulkoilmateatteri oli myös ihana, vaikka aurinkovoiteesta huolimatta vähän paloin. Näytelmän kuvat täältä.
Myöhemmin minun piti jättää hyvästit ihanille saksalaisille, tämä hyvästeleminen alkaa käydä kerta kerralta hankalammaksi. Olin niin ajatuksissani, että ajoin tubiasemani ohi, teen sitä nykyään aika usein. Olisiko sillä jokin merkitys? Syvällä sisimmässäni en ole vielä valmis nousemaan kyydistä, istun vain bussissa kun "asemat ohi vilahtavat"?
Huomenna alkaa toiseksi viimeinen työviikko. Nyt kun tarkemmin ajattelee maanantaita niin ehkä minä kuitenkin olen valmis jäämään pois kyydistä. :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti