tiistai, 27. heinäkuuta 2010

This is London calling for the last time

Neiti Kesäheinä kukkuu valveilla ja kello on kääntynyt jo sunnuntain puolelle. Minä olen TÄNÄÄN kotona. Tänään. Vielä tänä samana päivänä. Ei huomenna. Tänään...

Olemme E:n kanssa juosseet ympäri Lontoota viimeiset neljä päivää, sekä käväisseet Oxfordissa. Jalat alkavat sanoa itsensä irti ja samoin myös hermot, ihanaa päästä tästä ihmispaljoudesta pois. Matkalaukkujen kanssa on käyty mielenkiintoisia hetkiä, eikä pikku huoneeni enää muistuta minun huonettani vaan se on oudon alaston. Kaikki muut ovat jo lähteneet M, Rr jopa Pikku-G ja R. Nään sieluni silmin miten Pikku-G tähyää kaukaisuuksissa kohoavia Pyramideja Egyptin auringossa. En oikein tajua tätä kaikkea.

Viimeistä postausta Lontoosta ei voi olla tekemättä ilman The Clashin, London Callingia.



Kiitos ja kumarrus kaikille jotka ovat jaksaneet lukea Lontoon vuodestani. Tosin aikomukseni ei ole lopettaa kirjoittamista, eikä Lontookaan ole vielä ihan käsitelty loppuun.

So to be continued soon...

Ps. Ihana palata kotiin, mutta kyllä tätä Lontoota tulee varmaan vähän ikävä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset itsellesi raporteistasi. Niitä on ollut ilo lukea. Tervetuloa Suomeen! t. Jyväskyläläiset lukijat

Tiina kirjoitti...

Tämä on ollut yksi lemppariblogeistani! Tervetuloa takaisin kotimaahan! :)

Marras kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! :D

Henna kirjoitti...

Kiitos itsellesi mahtavasta blogista! Tätä on ollut ilo lukea :) Niin ja tervetuloa takaisin Suomeen!

tiina kirjoitti...

Kiitos Neiti Kesäheinä!

Eilen illalla kun luin tuota edellistä postausta herkässä tilassa, piti ihan pari kyyneltä tirauttaa. Oivaltavaa havainnointia niistä pienistä vähemmän ilmeisistä asioista, niin kuin sun kirjoituksissa kauttaaltaan.

Nyt lähden haistelemaan paukkumaissin tuoksua elokuvateatteriin, ensimmäistä kertaa Englannissa.

ps. Mä ahmin pienenä Viisikoita, niiden eväät! Voi luojaaa mikä herkkurepertuaari aina mukana.

Neiti Kesäheinä kirjoitti...

Kiitos kaikille :) Tiina, mahdottoman paljon onnea, muista käydä tuoksuttelemassa sitä paukkumaissia tarpeeksi usein niin jaksat. :D Musta kanssa ne ruoka kohdat oli parhaita, varsinkin jos syötiin ulkona jossa ruoka maistuu parhaimmalle. :)