Suhteeni koti paikkaani on vaihdellut paljon, muistaakseni ennen Lontooseen lähtöä päässä pyöri sellaisia ajatuksia kuin "pois tästä tuppukylästä ja äkkiä", mutta vaikka mielessäni tiedän, että tänne en tuskin enää palaan, on paljon asioita joita tulen kaipaamaan.
Halikko on täynnä historiaa, historian kirjat mainitsevat sen ensimmäistä kertaa 1300-luvulla ja Halikon Rikala oli yksi merkittävimmistä satama ja kauppapaikoista viikinkiaikana. Täällä on myös vilissyt aatelisia, Halikossa onkin kokonaista neljä kartanoa Joensuu, Wiurila, Vuorentaa ja Tammenpää.
Tänään sain yksityiskierroksen Halikon kirkossa, kun vanhin ystäväni päiväkotiajoilta asti, lupasi vielä viimeisenä kesätyöpäivänään palata kirkkoon jossa on viettänyt kolme kuukautta kirkonoppaana ja näyttää sitä minulle. Onhan se minulle tietysti ennestään tuttu, tässä samaisessa paikassa on myös allekirjoittanut päässyt muunmuassa ripille, mutta sain tietää paljon uutta. Kirkko on rakennettu 1400-luvulla vaikka sitä on muutetukin niistä ajoista, viimeksi 1800-luvulla.
Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni aatelisten hautausmaalla.
Oppaan mielestä minusta tulee yksi niistä mammoista jotka tulevat kirkkoon muistelemaan rippikoulu aikoja, kun rupesin muistelemaan miten noissa penkeissä sitä silloin rippikoululaisena istuttiin. Mutta kuule E me ollaan jo niitä mammoja, koska me ei muisteltaisi menneitä? :D
Alttarikaapin osa jonka arvellaan olevan peräisin kirkon perustamisen ajoilta.
Sain tietää monta mielenkiintoista tarinaa kirkosta, en kuitenkaan osaa niitä tässä oikein toistaa. Poiketkaa kirkossa ensi kesänä ja pyytäkää kirkon opasta kertomaan kirkosta, se on hyvin mielenkiintoista. Tänä kesänä käviöitä oli kuulemma ollut 1400, tai 1401 kun minut luetaan mukaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti