torstai, 5. elokuuta 2010

Laiturilla tapahtunutta

Ajattelin, että olisi hauskaa kesälukemisena uudelleen lukea norjalaisen Ellinor Rafaelsenin Katja-sarjaa, jota tuli teini-ikäisenä luettua. Erityisesti tietysti houkutti "Katja au pairina", jostain syystä.



Mökin pihamaa sitten raikui öhähdyksistä ja pöhähdyksistäni kun kokemuksen syvällä rintaäänellä kritisoin kirjaa, joka muuten sijoittuu minnekäs muualle ellei Lontooseen. Täytyy tosin myöntää, että Katjan ensimmäinen houstäiti muistutti pelottavasti erästä naisihmistä jonka edesottamuksista sain koko viime vuoden kuulla. Naulankantaan osuva lainaus kirjasta:

"Kuinka hän kehtaisi sanoa itsensä irti näin pian? Mistä Jadet löytäisivät yhtäkkiä uuden apulaisen? Mutta eivät hekään olleet noudattaneet sopimusta. Katjanhan oli pitänyt hoitaa lapsia ja tehdä kevyitä kotitöitä. Eikä häntä myöskään kohdeltu kuin perheen jäsentä. Miksi hänkään siis piittaisi sopimuksesta?"

Niinpä!



Muuten en kehota seuraamaan Katjan esimerkkiä. Aika äkkiä muistin, miksi aikanaa lopetin sarjan lukemisen. Minua ärsyttää suuresti Katjan typeryys ja sinisilmäisyys, kirja sarjan ideanahan on, että Katja joutuu "tahtomattaan" ympärimaailmaa matkustaessaan yhteen jos toiseen pulaan. (Minusta tuo kirjan kansi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.)



VAROITUS SPOILAUS VAARA!

"Tapaan sattumalta klubilla ventovieraan pojan joka muittamutkitta tarjoaa minulle au pairin paikkaa tuntemassaan perheessä. Juuri sopivasti kun asiat edellisessä perheessä eivät mene toivotunlaisesti! Tapaan perheen äidin KERRAN ja iloisena muutan kimpsuineni ja kampsuineni perheeseen josta en oikeastaan tiedä YHTÄÄN MITÄÄN jo seuraavana päivänä (tosin puolustuksekseni on sanottava, että houstäitini heittää minut kovin epäoikeudenmukaisesti pihalle). Yllätys yllätys perheen isä osoittautuu väkivaltaiseksi ja koko perhe ystäväpiireineen liikkuu alamaailmanpiireissä.



Lähtiessäni tanssimaan jätän käsilaukkuni klubilla rauhallisesti tuolin selustalle ilman valvontaa ja yllätyn suuresti kun huomaan, että se on varastettu. (Oh shit! Really?) Ja välillä pohdiskelen tuskaisena "En kai minä taas ole joutumassa pulaan!" (ei et ollenkaan) ja niin edelleen, kunnes päädyn kadulle asunnottomana..."



En päässyt edes puoleen väliin kun tajusin, että ei ehkä maksa vaivaa lukea kirjaa loppuun. Mietin, että on se hyvä, että oma au pair vuoteni ei sentään ollut noin vauhdikas ja lähdin etsimään suomalaista maalaisromantiikkaan.

0 kommenttia: