Pikku hiljaa sitä yrittää saada tätä uutta paikkaa, uutta elämää tuntumaan kodilta. Keskiviikkona sain itselleni sängyn ja se itsessään toi jo lämpöisemmän tunnelman. Ei ole sellainen olo, että on retkeilemässä. Aloin keräämään seinälle kollaasia vanhoista postkorteista, atc-korteista , ja muuten vain tärkeistä asioista. Omien esineiden esillä olo auttoi minua sopeutumaan Lontoossakin.
Minua inhottaa kun huoneessani kaikuu kun näpyttelen tekstiviestiä tai kloksautan hampaani yhteen. Tekstiilisuunnittelijalta puuttuvat tekstiilit. Päivärytmiin tottumistakin on, en voi käsittää, että koulusta pääsee jo kolmelta iltapäivällä. Viime vuonnahan minä aloitin siihen aikaan päivästä työt.
On paljon enemmän aikaa ajatella (hyvä vai huono asia?) ja on aikaa lukeakin (hyvä asia ilman muuta). Aloitin lukemaan Oxfordista kahden punnan kirjakaupasta (kaikki kirjat kaksi puntaa) ostamaani Peter Ferryn, Travel writing A story. Ostin sen koska kansi oli niin houkutteleva ja nimi mukava, tähän asti vaikuttaa lupaavalta.
Mieleeni jäi kirjasta eräs kohta jossa kirjan päähenkilö pohtii miksi alkoi kirjoittaa matkakertomuksia:
” I became interested in what we do and where we go to give our lives a meaning when we don’t or can’t find it at home, when life there becomes too staid and certain and we have to create challenges -even dilemmas- for ourselves because problems are interesting and important and life without them is neither. It is the reason that people join the circus, I think, drink too much, drive too fast, jump off things, jump in to things, climb things, run away from home and paddle in to the wilderness. It is also the reason they tell stories.”
Mielenkiintoinen ajatus. Tosin minä huomaan, että juuri ongelmien kohdatessa olen valmis vaihtamaan maisemaa. Vannon aina mielessäni, että muutan Australian aurinkoon. Typerää oikeastaan koska miksi ei Australiassa olisi ongelmia?
Juuri nyt yritän lohduttaa itseäni sopeutumisvaikeuksissani ja paluu kulttuuri shokissani: ”Proplems are interesting and important and life without them is neither. ”
2 kommenttia:
Huh... no, on sinulla ollutkin monenlaista muutosprosessia eli stressipisteet lienevät korkealla. Niin, tuohon kirjoittamaasi liittynee se, että aika monta kertaa vaikeudet opettavat, koska uudessa tilanteessa vanhat ja totutut ajattelumallit eivät enää vain toimi.
Mutta ... Valoisampia päiviä Neiti Kesäheinälle. Päivä koittaa ja aurinko nousee. Luin jostakin, että juuri ennen aamunkoittoa esineet, jotka on nähnyt siihen asti ihan selvästi, näyttävät häviävän näkyvistä.
Kyllä se tästä varmasti lutviutuu, hassuahan se olisi jos aina olisi hirmu hauskaa, ei se olisi elämää. Toivon, että viisastun nyt oikein roppakaupalla. :)
Lähetä kommentti