Värjäys on varmaan maailmassa se ainoa homma jonka yhteydessä matematiikka ja laskeminen eivät minua niin hirveästi haittaa (muuten siis vihaan numeroita yli kaiken). Olen varmaankin sen verran pikkutarkka ihminen, että gramman ja millin tarkka mittaaminenkin on joissain määrin todella palkitsevaa (ei aina, mutta sopivassa määrin). Ja vaikka nämä edellä mainitut asiat eivät aina innostaisikaan kaikki ihanat värit saavat syksyn pimeydestä väsyneet silmät virkistymään.
Minusta on hauskaa miten ei aina voi tietää mitä tapahtuu värjäyskattilassa, lopputulos voi olla jotain ihan muuta kuin aluksi tarkoitti sekä hyvässä, että pahassa. Oppiminen voi olla ihanaa, voin oikein tuntea miten olen viisastunut tällä viikolla. :D Mutta kenties kaikkein mukavinta on se tekemisen meininki jota olen kaivannut. Kattilat pulppuavat ja langat lentävät ja ympärillä on hyörinää ja pyörinää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti