Hidasta elämää

Ajan varastaminen on sujunut näinä kolmena päivänä vallan mainiosti vaan ei odotetulla tavalla. Ajatus siis oli se, että olen stressannut aika paljon kouluasioita viime aikoina ja tulin siihen tulokseen, että tämä peli ei vetele. Olipa koulu ja ala kuinka kiinnostavia tahansa liika on liikaa ja täytyy sitä olla jotain muutakin elämää, ettei ihan pimahda.

Ajattelin, että keksisin kaikkea mukavaa ja hauskaa jolla rikkoisin rutiinia ja tekisin ihan mitä huvittaa. Ja miten sitten kävikään? Minulla on ilmeisesti joku järjestelemis pakko kun ensin rupesin siivoamaan, sitten siirryin pyykkäämään, siitä järjestelemään valokuvia ja tänään kävin kaikki kenkäni läpi kenkärasvalla ja nanotekniikan ihmeellä kosteutta ja likaa hylkivällä suihkeella. Onko maailmassa mitää niin rentouttavaa kuin kenkien plankkaus? Ehkä sauna. Minusta se on ihanaa.



Kun olin työssäoppimassa morsiuspuku/juhlapuku vuokraamossa ehdottomasti lempi puuhaani oli putsata käytöstä tulleita miesten lakerikenkiä, minusta oli ihanaa nähdä miten mudanpeitossa olleet kengät alkoivat käsissäni kiiltää. Jos ei tästä tekstiilisuunnittelijan hommasta tule mitään niin minähän voisin ryhtyä kengänkiilloittajaksi tai suutariksi?



Tänään tein sentää hurjan tutkimus retken Vantaan Jumboon. Seikkailu se on sekin, varsinkin jos sen tekee ensimmäistä kertaa elämässä. Ostin itselleni uudet kengät (nyt kuulen miten kotijoukoissa kuuluu "Jaa vai taas!"). Mutta hei oli minulla ihan perustelutkin tällä kertaa, ulkona on nimittäin kylmä, mutta ei niin paljon pakkasta, että viitsisi ihan karvakengissä heilua. Välivuoden ajat ovat hankalia pukeutua, mutta joka tapauksessa olen erittäin onnellinen sillä nämä popot muistuttavat kovasti edesmenneitä raikkaita kenkiäni, joita olen kovasti kaivannut. Hassua miten sitä jumittuu käyttämään samanlaisia vaatteita vuodesta toiseen.



Slowlifea on ollut helppo toteuttaa tällä viikolla kun koulutehtävien saralla on ollut vähän hiljaisempaa ja kas kummaa kun päättää, että tänä iltana minä nyt en sitten tee yhtään mitään niin sitä huomaa että on kello yhteen asti tutkinut ihan vapaaehtoisesti silkasta mielenkiinnosta Amerikan puuvillaviljelyä. Pitää siis käyttää "kieltämispsykologiaa" useamminkin. Voi tosin olla,että tänään saatan sammua jo kymmeneltä (hulluksiko tässä on tullut!? tänään jo otin puolentunnin mittaiset päivätorkut). Mutta kai nukkuminen on slowlifea parhaimmillaan, varsinkin kun ulkona on kylmä ja miso keitto ramaisee mieltä ja peiton alla on niin lämmintä...

Kauniita unia.