Keväästä

Olen pitänyt pitkän blogi tauon tiedän. Koulu vei mennessään eikä kirjoittaminen lähtenyt käyntiin ei sitten millään. Anteeksi, mutta luulen, että tauko teki hyvää ja kouluun keskittyminen myös. Mutta nyt on ensimmäinen vuosi takana (huh hei!) ja ihanainen KESÄLOMA on täällä. Eilen pakkasin siis laukkuni ja ravistin kaupungin pölyt jaloistani seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi ja palasin kotoseutuni rauhaan. Pääni on täynnä ihania kesä asioita joihin saa keskittyä ja yhtäkkiä rupesi mieleni askaroimaan aivan huomaamatta blogin parissa.



Kevät on lempivuodenaikani, koska kaikki on vielä alussa, mitä tahansa voi tapahtua. Viime talven aikana innostuin suuresti ruuanlaitosta ja siksi halusin tänä kesänä kokeilla kasvattaa itse basilikaa, pinaattia, korianteria ja sen sellaista. Uhkarohkea yritys sinäänsä minulla ei ole kovin hyvää ansioluetteloa kasvien hengissä pitämisessä.



Viime talvella ostimme kerrostalo asuntomme keittiöön viherkasvin (lajia en kuollaksenikaan muista), jonka nimesimme Heikiksi. Traakisesti Heikki ei kestänyt Suomen synkkää talvea (voiko häntä siitä syyttää?) ja hän poistui luotamme ennen joulua. Täytyy sanoa, että Heikki ei ole ainoa kasvi joka ei ole kestänyt hellää huomaani. Toivotaan, että nyt on toisin.



Esikasvatin sisällä muummuassa kesäkurpitsaa ja viikko sitten siirsin ne ulos kasvimaalle ja istutin uusia siemeniä. Kaksi ensinmäistä kesäkurpitsan taimea sopeutuivat oikein hyvin muutokseen, mutta pelkään, että kohtelin loppuja liian raa-asti sillä ne eivät ole vieläkään toipuneet. Surkea näky.







Elämä on ihmeellistä, miten voi kaikki alkaa pienestä siemenestä? Jännitän suuresti onnistunko saamaan ruokapöytään itse kasvattamiani yrttejä, salaatteja, sipulia ja kesäkurpitsoja. Mahdanko höpistä itsekseni vai vieläkö jossain lymyää lukijoita? Jos ei niin huvitan itseäni, jos on niin onko jollakulla hyödyllisiä kasvatus vinkkejä? Tämä keltanokka ottaa niitä mielellään vastaan.

Neiti Kesäheinä